mä uskon parempaan mut uskonko turhaan

iha jees viikonloppu takana ja niin ees päin! perjantaina olin jessen ja muitten kavereitten kans vähä sielä sun täälä ja hauskaa oli joo :D eilinen oli sitte justiin päinvastoin.. istuin koko illan kotona yksin ku missään ei ollu kettään. jos tänään ois vähä parempi päivä tulossa :) ainaki toivon nii..

oon viime päivinä tajunnu että toivon ihan liikoja tietyistä asioista..

ja tajusin senki että jos haluaa saada jonku nii sen eteen pitää olla valmis tekeen kaikkensa..

mää en oo ees yrittäny tehä mitää että saisin sen kenet haluaisin..

oon vaan koko ajan oottanu ja oottanu..mut ei se vaan toimi niin..tiiän kyllä  että auttais asiaa ehkä aika paljonki jos vaan saisin sanottua sille mitä oikeesti aattelen..muttaku en vaan uskalla..kai mää vaan pelkään sen vastausta..menettäisinkö sen lopullisesti? vihaisko se mua sen jälkee? ei oltais enään väleissä   eikä mikään ois niinku ennen..? 

oon kuitenki päättäny että vielä joku päivä mää uskallan sanoa sen sille..ehkä tänään, ehkä huomenna, sitteku mulla on tarpeeks rohkeutta kertoa sille. vaikka se muuttais meijän välit kokonaan, nii en pysty elään loppuelämääni tän asian kanssa. ootan vaan koko ajan sitä "oikeeta hetkee" vaikka tiiän kyllä että sitä ei koskaan tuu.. oikeeta hetkee ei oo olemassakaan mun mielestä.

 niin totta!^^

♥:llä nora